Paahteinen kesä se vain jatkuu. Pikku hiljaa helteessä marinoidut toimistorotat etsiytyvät ilmastoiduille työpisteilleen hiekkaa vielä varpaistaan karistellen ja raajojaan oikoen. Lomakuulumisten vaihto ja kuuman kesän päivittely kuuluvat asiaan. Koneen salasana on monilta hukassa.
LinkedIniniin alkaa ilmestyä lomanloppumispäivityksiä ja oma feedi virkistyy kun tutut vanhat Linkkariaktiivit palaavat päivityksineen. Myös uusia työpaikkailmoituksia alkaa pompsahdella kuin sieniä sateella. Yritykset alkavat tehdä nyt sitä loppuvuoden tulosta ja lunastamaan loppukeväästä tehtyjä lupauksia.
Syksy tuo muutoksia myös minulle. Molemmat lapseni menevät päiväkotiin, nuorimmaiseni ihan ensimmäistä kertaa. Minä menen toivottavasti pian töihin ja miehellänikin on omat kuvionsa meneillään. Odotan päivittäin ja välillä hetkittäin vaihtelevin mielialoin tulevaa. Mutta enimmäkseen olen positiivisen jännittynein mielin.
Tänä kesänä olen ehtinyt tehdä, nähdä ja miettiä kaikenlaista. Kuumuus on tuonut omat haasteensa arkeen. Asunnon viilentämiseen on käytetty vähintään matemaattisia laskelmia. Pyörälenkit on tehty iltahämärässä tai aamuvarhain.
Työkuviot ovat toki aina hiipineet mieleeni ja LinkedIniä olen kurkkinut vähän väliä. Pari sertifikaattiakin tuli suoritettua. Mutta olen ollut myös täysin lomamoodissa, koska työnhakijakin saa lomailla.
Olen uinut paljon, tehnyt elämäni ensimmäisen Oulun visiitiin, matkustanut perheen kanssa autolla lähemmäs 1500 kilometriä pitkin Suomea, käynyt festareilla, grillannut ja niin edelleen. Näin pitkää “kesälomaa” en saa ehkä hetkeen kokea.
Syksy tulee nopeammin kuin huomaammekaan. Pihan omenapuussa on paljon pian kypsyviä, ihanan kuulaita omenia. Ehkä saan pian poimia sieltä yhden.
Petra Lylander 