Ei kiitos esiintymisjännitykselle

Olin pitkään hyvin epävarma esiintyjä ja toisinaan jopa välttelin esiintymistilanteita. Sitten tajusin, että päästäkseni työelämässä haluamaani suuntaan, oli minun pakko lopettaa jännittäminen ja edes jollain tasolla pystyä esiintymään luontevasti.

Käytännössä tämä lopulta tapahtui vain tietoisella päätöksellä. Päätin, että nyt jännittäminen saa luvan loppua ja sehän loppui tai ainakin väheni reippaasti. Toki tämän päätöksen jälkeen olen saanut harjoitella säännöllisesti, joka on välttämätöntä esiintymisessä kehittymiseen.

Sosiaalinen ja ekstrovertti esiintymisjännittäjä

Olen aina ollut sosiaalinen ja ekstrovertti ihminen, mutta silti hyvin epävarma esiintyjä. Osittain tämä selittyy täydellisyyden tavoittelulla ja epäonnistumisen pelolla. Suurempi syy löytyy kuitenkin lapsuuden ja nuoruuden ajan koulukiusaamisesta.

Sydän hakkaa, kädet tärisevät ja sanat unohtuvat

Ihmiset, jotka eivät jännitä esiintymistä eivät ehkä ymmärrä sitä tunnetta, joka esiintyessä voi tulla ja mitä ahdistusta esiintymistilanteet aiheuttavat. Sydän hakkaa rinnasta ulos, kädet tärisevät ja hikoavat, sanat unohtuvat, eiku, niinku… Ääää, saanko vajota maan alle! Jälkeenpäin ei oikein muista mitään. Onneksi minulla jännitys on pysynyt jokseenkin siedettävällä tasolla, eikä yleisö ole välttämättä jännittämistäni edes huomannut.

Työelämän muutokset pakottivat muuttumaan

Tavallaan olin aina nauttinut tietynlaisesta esiintymisestä ja halusin olla siinä parempi, mutta olosuhteet eivät koskaan olleet suotuisat, että olisin päässyt tai joutunut tässä asiassa kunnolla kehittymään.

Sitten kävin läpi yyteet ja pysähdyin miettimään kokonaisuutena, mitä oikeasti haluaisin tulevaisuudessa työkseni tehdä. Tajusin, että oikeastaan työ kuin työ vaatisi vakuuttavaa esiintymistä, joten sitä olisi pakko alkaa treenaamaan. Päätin siis, että nyt saa jännittäminen riittää.

En sanonut työhaastatteluissa enää heikkoudekseni esiintymisjännitystä. Mietin jo olevani parempi esiintyjä kuin olinkaan. Myös äitiys oli saanut minut olemaan stressaamasta siitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat – kliseistä, mutta totta!

Vinkkejä muille jännittäjille

  • Ei ole niin vaarallista, jos unohtaa sanoja tai tulee vaikka kamala yskänkohtaus. Sitten vaan pitää pienen tauon ja jatkaa. Kukaan ei luultavasti muista näitä tai muita kömmähdyksiä jos kokonaisuus muuten toimii.
  • Kaikki ne katsojat ovat ihan samanlaisia ihmisiä huolimatta titteleistä.
  • Hyvin luultavasti kaikki katsojat haluavat sinun onnistuvan ja ovat niin sanotusti sinun puolellasi 🙂

Nyt tuntuu ihan tyhmältä kuinka paljon olen joskus jännittänyt minulle nykyisin ihan normaaleja tilanteita. Pidän lähes viikottain työpajoja eri yrityksissä ja usein johtotason ihmisille. Jännitän toki vieläkin, mutta se on erilaista ja hallittavampaa kuin ennen.

Kehittyä voi ja pitää koko ajan – säännölliset asiakaspalaverit ja vaihtuvat asiakasprojektit pitävät siitä kyllä huolen. Todella iso merkitys tällä matkalla on ollut myös nykyisen työpaikan kannustavalla kulttuurilla, kannustavilla työkavereilla, onnistumisten jakamisella ja palautteen antamisella.

Se menee niin kuin se menee 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s